Bi5

Tervetuloa mukaan professori Hannes Lohen johtamaan koirien geenitutkimukseen Helsingin yliopistossa ja Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa.  Koirien perimän kartoituksen myötä on avautunut ainutlaatuisia mahdollisuuksia eri rotujen perinnöllisten sairauksien, rakenteen, värin, koon ja käyttäytymispiirteiden  selvittämiseen. Tavoitteenamme on tunnistaa geenivirheitä koirien erilaisiin perinnöllisiin sairauksiin ja ominaisuuksiin, kehittää geenitestejä jalostuksen apuvälineeksi ja soveltaa saatua tietoa ihmissairauksien selvittämiseen. Ihmisen ja koiran geenit ja sairaudet ovat pitkälti samat. Geenilöytö avaa useimmiten myös mahdollisuuksia tautimekanismien ymmärtämiseen ja se luo pohjaa diagnostiikan ja parempien hoitojen kehittämiseen.Löydät näiltä sivuilta hyödyllistä tietoa projekteistamme, tapahtumista, osallistumisesta ja tietenkin myös uusista geenilöydöistämme ja koirien geenitutkimusta koskevista uutisista. Lue nettisivuilta tutkimusprojekteista https://www.k...

Ehkä oman sukupolvesi taipumus lihomiseen tai tiettyihin sairauksiin ei johdukaan vain omista huonoista elämäntavoista. Taipumukset saattavat olla perua kahden polven takaa. Isovanhempien syömä ruoka vaikuttaa lastenlasten terveyteen ja elinikään. Tähän yllättävään tulokseen tulivat Uumajan yliopiston tutkijat professori  Lars Bygren  ja  Gunnar Kaati . Tämä ja eräät muut vastaavat havainnot saattavat mullistaa suhtautumisemme perimään. Bygren ja Kaati kollegoineen tutkivat eristyneen pohjoisruotsalaisen Överkalixin pitäjän asukkaita, jotka olivat syntyneet 1800- ja 1900-luvun vaihteen molemmin puolin. Asukkaiden terveystietoja verrattiin heidän isovanhempiensa nuoruuden ruokaoloihin. Tarkan sato- ja hintakirjanpidon ansiosta kunkin vuoden ravintotilanne saatiin määritetyksi. Ruoan puutteesta 9-12-vuotiaina kärsineiden isovanhempien lastenlapset kuolivat muita harvemmin sydän- ja verisuonisairauksiin. Runsaasti ruokaa ennen murrosikää saaneiden m...

Kasvattajat alkoivat suosia harvoja siitosoreja. Arvostettu siitosori voi saada satoja jälkeläisiä, mikä on johtanut hevosten perimän huomattavaan kaventumiseen. Useimmat kesyhevosten alkuperäisistä isälinjoista ovat hävinneet vasta parin tuhannen viime vuoden aikana, paljasti 16 yliopiston tutkijoista koostunut ryhmä  Science-lehdessä julkaisemassaan tutkimuksessa . Hevosten perimän rikkautta ryhmä selvitti analysoimalla 14 muinaisen kesyhevosen dna:ta ja vertaamalla niitä nykyhevosten näytteisiin. Vanhin näyte oli 4 100 vuotta sitten eläneestä tammasta nykyisen Tšeljabinskin kaupungin alueelta Uralilta. Tuoreempina vertailukohtina toimivat kaksi Siperiassa 2 700 vuotta sitten uhrattua oria ja niiden 11 kohtalotoveria Kazakstanista 2 300 vuoden takaa. Hevonen kesytettiin nykytiedon mukaan Kazakstanin alueella viisi ja puoli tuhatta vuotta sitten. Näytteistä selvisi, että ihminen jalosti hevosia mieltymystensä mukaan jo varhain. ...

Geeniruoalla voisi olla enemmän ystäviä, jos kaikki olisi alkanut toisin. Geeniruoalla on huono maine. Kuka nyt haluaisi pistää suuhunsa mutanttiruokaa, joka on valmistettu kasvien perimää muuntelemalla. Vain luontoäitiin voi luottaa. Argumentissa ei ole järkeä. Kaikki jalostus perustuu geenien muunteluun. Luontokin tekee omia ”gemoja”. Silti argumentti toimii. Viimeisimmän tiedebarometrin mukaan puolet suomalaisista karsastaa geeniruokaa. Harva suhtautuu myönteisesti. Muual la Euroopassa vastustajia riittää jonoksi asti. Useat ympäristö- ja kansalaisjärjestöt ratsastavat epäluulolla. Aktivistit ovat vuosien kuluessa kampanjoineet näyttävästi gm-viljelyä ja geeniruokaa vastaan pukeutumalla suojanaamareihin ja –haalareihin. Kalliita tutkimuksia on sabotoitu, ja viikate on heilunut gm-pelloilla. Joku kutsuisi touhua vandalismiksi. Aktivistit sanovat tekevänsä saasteiden vastaista työtä. Geenikasvit ovat saastemonsteri, joka pitää pysäyttää, keinolla millä hyvänsä. Pelottelija...

Söisitkö kloonivasikkaa? Katoaisiko ruokahalu, jos kuulisit pannulla tirisevän pihvin tulleen kloonatusta eläimestä? Ainakin niiden jälkeläiset ovat päätymässä lautasillemme. Amerikkalaisista kuusi kymmenestä kieltäytyisi syömästä kloonilihaa. Tiede-lehden gallupissa sen torjui neljännes vastaajista ( www.tiede.fi/gallup ). Klooni-sana on saanut ilmeisesti tieteiskuvitelmien puolelta ikävän leiman. Tosimaailmassa kloonit eivät kuitenkaan ole mitään hirviöitä vaan yksinkertaisesti eläimiä, jotka on tuotettu niin, että niillä on sama perimä. Monistukseen on päädytty, koska perimä on ollut tuotannolle jollain tapaa edullinen. Nykyisin kloonauksella tarkoitetaan yleensä tumansiirtotekniikkaa, joka aloitettiin kuuluisalla Dolly-lampaalla. Siinä otetaan aikuisen eläimen tavallisesta solusta tuma ja vaihdetaan se munasolun tuman tilalle. Tulokset vastaavat hedelmöityneitä munasoluja, ja ne voidaan siirtää kohtuun kasvamaan. Pelkiksi paisteiksi eläimiä ei kannata monistaa, mutta va...

Kasvattajien tulisi välttää koiria, joilla on hyvin lyhyt kuono, leveät kasvot ja paksu niska, tutkija neuvoo. Lyhytkalloisista koiraroduista kuten mopseista ja ranskanbulldogeista jopa puolet kärsii hengitysvaikeuksista. Ne johtuvat niiden lyttyyn jalostettujen kasvojen rakenteesta. Ongelma kuitenkin on, että hengitysvaikeudet ilmenevät usein vasta, kun koiralla on jo teetetty pennut. Siksi geenit jatkavat rodussa ja niitä on vaikea jalostaa terveiksi, osoittaa Cambridgen yliopiston  tutkimus . Tutkijat tarkastelivat, voisiko päällepäin terveestä nuoresta koirasta erottaa kuonon ulkoisten mittojen ja ominaisuuksien perusteella, kehittyykö koiralle hengitysvaikeuksia myöhemmin – kannattaisiko se siis jättää pennuttamatta. Tulos oli, että ei oikein voi. Tutkijat keskittyivät kolmeen rotuun: mopsiin, bulldogiin ja ranskanbulldogiin. He ottivat 600 koiralta mittoja päästä, niskasta ja sieraimista sekä laskivat lihavuutta ...

Miten sudesta tuli tanskandoggi ja kiinanharjakoira Julkaistu Tiede -lehdessä Jos toiselta planeetalta tulisi biologi, joka alkaisi luokitella täkäläisiä elämänmuotoja ulkonäön perusteella, metrin korkuinen tanskandoggi ja sen pään kokoinen perhoskoira päätyisivät ilman muuta eri lajeihin. Mutta jos hänellä olisi biologinen röntgenkatse, jolla hän lukisi geenejä, esimerkkikoiramme olisivat selviä tapauksia: samaa lajiahan ne ovat ja vieläpä erittäin läheistä sukua toisilleen. Niin yllättävältä kuin ehkä kuulostaa, hyvinkin erinäköisten koirarotujen geneettiset erot ovat käytännössä olemattomat. Oman planeettamme nykyisillä tutkijoilla ei olisi mitään keinoa erottaa tanskandoggia ja perhoskoiraa toisistaan, jos he saisivat eteensä pelkät dna:t. Paradoksi ei pääty tähän. Jos tutkijan pöydälle ladottaisiin dna-näytteet koirasta, sudesta, sakaalista ja kojootista, olisi pienestä kiinni, saisiko hän määritetyksi, mikä on mikä. Vasta jos siirryttäisii...